Utössä oli edellisenä päivänä vielä tyyntä, koko päivän. Tuuli alkoi nousta vasta iltaa kohti. Yöllä se oli jo yltynyt paikoin lähes myrskyksi. 

Seuraavan aamun uutiset olivat täynnä surua.

—–

Kävin Hiidenmaalla Eestissä muutama vuosi sitten, kesällä.

Lähellä Tahkunan majakkaa, rannalle, jonne yksi tyhjistä pelastuslautoista oli onnettomuuden jälkeen ajautunut, oli pystytetty vaikuttava muistomerkki. Sen luona riitti kävijöitä tasaisena virtana, vaikka onnettomuudesta oli kulunut jo yli parikymmentä vuotta. 

Ensi vuonna onnettomuudesta tulee kuluneeksi tasan 30 vuotta – eikä meillä Suomessa, Utön saarta lukuunottamatta, ole vieläkään muistomerkkiä, joka osoittaisi, että mekin täällä Suomessa muistamme onnettomuuden Itämerellä (eestiksi Läänemeri) – ja veljeskansojemme menetykset Eestissä ja Ruotsissa. Eesti 285 henkeä, Ruotsi 501. Suomalaisia hukkui 10. Lisäksi kuoli saksalaisia, latvialaisia, liettualaisia, venäläisiä, hollantilaisia, tanskalaisia ja norjalaisia.  

Matkustajia M/S Estonialla oli yhteensä 989 (kuolleita 86 % matkustajista).

RMS Titanicilla matkustajia oli noin 1 500 (kuolleita 68 % matkustajista).

Laivamatkustajien pelastumisprosentti v.1994 oli vähäisempi kuin RMS Titanicin onnettomuudessa v.1912. Estonian matkustajista kukaan ei ehtinyt pelastusveneeseen, koska niitä ei ehditty laskea. Titanicissa sentään ehdittiin täyttää ja laskea pelastusveneet.

Myös sääolot poikkesivat toisistaan huomattavasti.

Radioliikenne M/S Estonian ja M/S Silja Europan välillä on sydäntäsärkevää kuultavaa. Estonia ehtii antaa sijaintinsa ja jättää Mayday-kutsun. Se ehtii kertoa pahasta kallistumasta, ja sitten tulee hiljaisuus.

M/S Mariella liittyy keskusteluun ja kommunikoi M/S Silja Europan kanssa. Myöhemmin keskusteluun liittyvät myös Helsinki Radio, ja Meripelastuskeskus Turku. Pan-hälytys lähtee eteenpäin. 

Ensimmäisenä onnettomuuspaikalle ehtii M/S Mariella. Näkyvissä on enää hätäraketteja ja ihmisiä meressä. Laiva on jo uponnut. Kello on 01:50 yöllä. Paikalle ehtinyt Mariella alkaa laskea mereen pelastuslauttoja. Se ei voi pimeässä tehdä muuta. Kenties hiukan suojata tuulelta vedenvaraan joutuneita. Pintapelastajat Turusta lähtevät liikkeelle helikopterilla. Tuuli onnettomuuspaikalla on lähes 25 m/s. Myös Ruotsista ovat helikopterit lähteneet liikkeelle. 

Utössä, Hangossa ja Turussa ei vielä tiedetä, millainen päivä on edessä. Aamuvuoroon Utön linnakkeen keittiölle tulevat saavat käskyn lämmittää vettä niin paljon kuin pystyvät. 

Vasta päiviä ja viikkoja myöhemmin rantaan ajautuu verisiä pelastusliivejä. 

—–

Tahkunassa Hiidenmaalla Estonian onnettomuudessa kuolleiden muistomerkkiin kuuluu pronssinen laivakello. Se on painava, mutta kovassa myrkyssä se alkaa soida.  

https://www.visitestonia.com/fi/matkustajalaiva-estonian-onnettomuudessa-kuolleiden-muistomerkki-tahkunassa

—–

28.9.1994 kirkot Suomessa avasivat ovensa suomalaisille. Kirkkojen ovet olivat avoinna viikkoja. Televisio syötti olohuoneisiin uutiskuvaa. Ihmiset vaikenivat turhanpäiväisistä pikkuasioistaan.

Soisin, että kirkot yhä avaisivat ovensa Estonian onnettomuuden vuosipäivänä. Soisin, että muistaisimme, mikä on isoa ja mikä pientä. Soisin, että meillä Suomessakin olisi kunnollinen muistomerkki muistuttamassa meitä tästä.

Vain Utössä palaa nyt tuli rannalla, mutta se ei näy mantereelle asti. 

Kaiken turhanaikaisen kinaamisen keskellä me suomalaiset tarvitsemme kipeästi suhteellisuudentajua. 

Radioliikenteestä ei tule yhtään mitään, jos kaikki huutelevat jaksolle yhtä aikaa. 

Mitä kovemmat paikat, sitä huolellisemmin meidän tulisi kuunnella toisiamme ja välttää turhaa vastakkainasettelua.