Perussuomalaiset

Johanna Sirén-Kaplas

Kerava, perussuomalaiset - kuka näkee tulevaisuuteen?

3 kommenttia

Soitin just Valtosen Timpalle.

Korsossa pyöri mylly täysillä kuten aina. Nyt on vuorossa vaalityö. Timppa (ehdokas nro 570) on ehdokkaana Vantaan perussuomalaisissa. Hyvä, hyvä!

Viimeksi tapasimme sattumalta perussuomalaisten puoluekokouksessa Jyväskylässä v.2017. Söimme Timon eväsleivät ja pulisimme menemään tuoreimmat kuulumiset. Auton takaluukku oli auki ja istuimme farmariauton tavaratilan reunalla parkkipaikalla. Ihan perinteistä. Leirielämää, johon hellareiden kanssa on saanut tottua 🙂 Kaikki tapahtuu aina vauhdissa! 

Olin päässyt Jyväskylään Seinäjoelta Etelä-Pohjanmaan perussuomalaisten Ivy Leaguen kanssa (lue: Juha Mäenpää & co), ja puoluekokouksen jälkeen pääsin Jyväskylästä Helsinkiin Valtosen ja Mika Niikon (ehdokas nro 536) pojan kyydissä. Ihan perinteistä. Jumala auttaa aina tilanteen mukaan. Jos ei ole ruokaa, rahaa eikä kyytiä kotiin, paikalle ilmaantuu, tottakai, Timo Valtonen! 😀

Kannattaa äänestää!

Mikähän vuosi se mahtoikaan olla 80/90-luvun taitteessa, kun olin mukana evankeliointityössä Provinssirockissa Seinäjoella. Seinäjoen helluntaiseurakunta vastasi käytännön järjestelyistä kuten majoituksesta ja ruokailusta.

Siellä marssittiin lauantai-iltana Timo Valtosen johdolla festarialue läpi, ja lopulta lyötiin maihin polvirukoukseen keskellä Törnävän kaupungin pääkatua. Ihan noin vain asfaltille juu. 

Ja sama vielä myöhemmin syksyllä Korson Ankkarockissa. Polvilleen vain keskelle hiekkakenttää, ja rukousta kehiin! 

Mutta joo. Piti kirjoittaa Keravasta, tuosta pienestä suuresta kaupungista, jonka sattuman ja Jumalan oikusta tunnen oikein hyvin.

Tarina alkaa Järvenpäästä

Tarina alkaa Järvenpäästä, jonka senkin tunnen hyvin, onhan se koulukaupunkini. Maatalousnormaalikoulu (1928-1993), joka sijaitsi Westermarckin kartanoa vastapäätä, maantien toisella puolella, on oppilaitos, jolle saan olla paljosta kiitollinen. (Rehtorille, opettajille ja muulle henkilökunnalle sekä koulukavereille terveisiä!). 

Järvenpäästä matka jatkui Sipooseen työharjoitteluun. Sipoosta tuli käytyä traktorilla Keravalla vähän väliä, koska maatilan bisneksiin kuului Koffin tehdasalueen puhtaanapitohommia. (Terveisiä harjoittelutilan isäntäväelle, sahuri Asmolle, Nisselle, sekä naapureille, joihin tutustuin muutama vuosi sitten.) Välillä käytiin perustamassa nurmikkoa Saviolle Klondykeen, ja taapeloitiin kakkosnelosia, jotka isäntä oli myynyt YIT:lle sillanrakennusprojektiin. 

Maatalousharjoittelun jälkeen tuli jäätyä Keravalle asumaan. Olin kyllä ajatellut lähteä lähetyslentäjäksi Afrikkaan, mutta päädyin – Keravalle. Se oli outo kokemus. Keravalla ei ole vettä (eikähän sitä olisi kyllä ollut Afrikassakaan).

Muutto Helsingistä meren ääreltä Järvenpäähän Maatalousnormaalikouluun oli vielä sujunut hyvin, koska Tuusulanjärvi oli siinä vieressä ja vedet näkyivät vanhan asuntolan parvekkeelle.

Mutta Kerava! Voih! Ei vettä. 

Helluntaiseurakunnassa kuitenkin riitti ohjelmaa. Kuljin Keravan vankilalauluryhmän (sittemmin Taivastie-lauluryhmä) mukana vankiloissa laulamassa. Käyty on Sörkka, Katajanokka, Keravan nuorisovankila ja muutama muukin paikka. Monia todistuksia uskoontulleilta entisiltä vangeilta on kuultu. Monenlaisia kovia kohtaloita on Suomessa suomalaisilla ollut. Myös surua on koettu, kun uskoontulo ei suojellut erästä romaniveljeä verikostolta vaan nuori elämä päättyi. Kysymykseen ”miksi” ei koskaan tule vastausta tässä ajassa.

Myös Keravan torilla tuli pyörittyä lauantai-iltaisin teetupabussin kanssa. Paikallinen nuoriso veti munkkia keskustassa, ja osa nuorista tosiaan tuli välillä käymään bussissakin. Tee ja pulla tekivät kauppansa. Jeesuksesta puhuttiin. Kitaraa soitettiin. 

Kävi selväksi se, että osalla suomalaisista nuorista meni hyvin, mutta ei suinkaan kaikilla (Häkä ja Hyvis, terveisiä teille mussukat!). 

Kerava koelaboratoriona

Miten sitten päädyinkin talonmiehen hommiin Keravan helluntaiseurakuntaan 90-luvun alussa. Muistan, kun seurakunnassa alettiin järjestää ruokatarjoilua hädänalaisille. Näin – ja sain itsekin – elämäni ensimmäisen leipäkassin.

Naapuri, joka piti elintarvikekioskia, lahjoitti maitotölkkejä, jotka eivät enää päivämääränsä puolesta kelvanneet myyntiin (terveisiä, Artsi!, pakko elvistellä: hitsasin itselleni myöhemmin MAG-luokat 😀).

Suomalaisilla ei mennyt enää kovin hyvin. Suomen Pankin pääjohtaja Rolf Kullberg (1930-2007) oli 80-luvulla varoitellut kulutusjuhlista ja talouden ylikuumenemisesta. Sitten 90-luvun alussa Suomi syöksyi historiansa syvimpään lamaan. Yrittäjiä tuhoutui, kun markka devalvoitiin ja 40 % sen arvosta katosi yhdessä yössä – ja pankkien halpana markkinoimat valuuttalainat yrittäjille muuttuivat hetkessä ylihintaisiksi. 

Ekonomisti Jaakko Kiander on pitänyt laman merkittävimpänä taustatekijänä valuuttakaupan vapauttamista. 

Samaan aikaan, kun olisi pitänyt keskittyä suomalaisten yritysten, yrittäjäperheiden ja tavallisten suomalaisten pelastamiseen, alkoi Suomeen – ja Keravalle – tulla pakolaisia ulkomailta. 

Muistan nuoren pariskunnan, joka näytti käyvän kävelyllä joka päivä samaan aikaan. He olivat reippaita ja iloisia. Hymyilivät aina, jos kohtasimme. Bosnia-Hertsegovina, Serbia, Montenegro… en tiedä, mistä he olivat kotoisin.

Afrikkalaisiakin alkoi tulla. Kuulopuheiden mukaan Keravalla he olivat löytäneet puhelinkioskin, josta saattoi soitella ilmaiseksi kotiin Afrikkaan. Heillä meni hyvin? 

Jugoslavian hajoamissota Bosniassa alkoi v.1992. Muistan, kun luin lehdestä v.1995 kuinka yhdysvaltalainen toimittaja Pristinassa, Kosovon pääkaupungisssa, päätti jäädä kaupunkiin, vaikka paikka evakuoitavien joukossa olisi järjestynyt. Hän luuli, että sota tuolla alueella on läpihuutojuttu, joka kestää kolme päivää. Miten väärässä hän olikaan.

M/S Estonia upposi v.1994. Seurakunnassa kuultiin liikuttavia kertomuksia sukulaisista ja tuttavista.

Monenlaista murhetta ja surua oli liikkeellä. 

Taisi olla vuonna 1996, kun Bosniasta oli tulossa lisää pakolaisia Suomeen. Soitin Punaiseen Ristiin, ja sanoin, että voimme majoittaa yhden pakolaisen. 

Punaisen Ristin ihminen oli kysymysmerkkinä, ja totesi, että ei tämä kuvio näin mene. En silloin vielä ymmärtänyt, että ”kuvio” on tuon arvostetun järjestön oma bisnes. Pidin arvossa Punaista Ristiä. Koko elämäni ajan se oli ollut Suomessa suurta luottamusta nauttiva toimija. Kummitätini oli tehnyt elämäntyönsä SPR:n veripalvelussa. En ymmärtänyt miksi apuni ei nyt kelvannut.

Valokuvaaja Jukka Male on muuten kuvannut tämän sodan uhreja, ja koostanut kuvista ”Balkan Tragedy” -nimisen näyttelyn. Kuvat löytyvät hänen kotisivuiltaan. 

Pari vuotta myöhemmin kaverit lähtivät lähetystyöhön Etu-Aasiaan. Siellä oli maanjäristyksiä. Taas suomalaiset auttoivat. 

Kun muu maailma vaikutti olevan käymistilassa, pieni Kerava vaikutti vielä rauhan tyyssijalta. Olkoonkin, että helluntaiseurakunnan talonmiehen asunnon ovesta pyrki kerran yöllä väkisin porukkaa sisään, ja kun se ei onnistunut, nämä menivät pomppimaan katolle. Olkoonkin, että seurakunnastakin tuttu vintiö jätti kerran kirveen kassissa ulko-oven viereen. Olkoonkin, että romanit majoittuivat kerran takapihalle asuntovaunussaan. Normimeininkiä. 

Koskaan ei silti tarvinnut pelätä, että roskakatos sytytettäisiin keskellä yötä palamaan, tai että autoon murtauduttaisiin. Tai että tyhjiä lastenvaunuja varasteltaisiin ”kauppakasseiksi”. Ei puhettakaan, että ulkomaalaisia olisi asustellut autoissa parkkipaikalla tai että pakettiautoista olisi pimeästi kaupiteltu varastettuja työkaluja ja ties mitä.

Perussuomalaiset puolustavat Keravaa

Kerava ei enää ole uneliaan rauhallinen pikkukaupunki. Perussuomalaiset Keravalta ovat voineet kertoa muulle Suomelle mitä seuraa siitä, kun yritetään tehdä liian montaa asiaa yhtä aikaa.

Keravalle on rakennettu paljon uutta. Entinen kirjasto oli kenkälaatikko verrattuna nykyiseen suureen ja valoisaan kirjastoon. Hieno Laurea-ammattikorkeakoulu saatiin Keravalle maan yleisen amk-politiikan ansiosta. Samoin opiskelijoita ulkomaita myöten. Uusia kerrostaloja nousee kuin sieniä sateella. 

Pienen puutarhakaupungin luonne on muuttumassa. Liian nopeasti, sanoo osa. Lisää vain, vaativat toiset. 

Millä rahalla? Keravan perussuomalaiset ovat huolissaan kaupungin nykyisestä paisuntasäiliösuuntauksesta.

Esimerkiksi entinen prosessioikeuden professori Erkki Havansi (ehdokas nro 233), joka on jo vuosia kuulunut Keravan perussuomalaisiin. näkee ettei kaupungin talous kestä loputonta määrää ”verovapaamatkustajia”. 

https://vaalit.perussuomalaiset.fi/kuntavaalit/ehdokas/erkki-havansi

Myös Keravan talouslukuihin paneutunut Martti Munne (ehdokas nro 249) on sitä mieltä, että kaupungin kaavailemia uusia rakennusprojekteja tulisi tarkastella kriittisesti. 

https://vaalit.perussuomalaiset.fi/kuntavaalit/ehdokas/martti-munne

Ja kuten sekä Havansi että Munne, myös Keravan perussuomalaisten puheenjohtaja Iiro Silvander (ehdokas nro 260) on syvästi huolissaan Keravan turvallisuudesta asuinympäristönä. 

https://vaalit.perussuomalaiset.fi/kuntavaalit/ehdokas/iiro-silvander

Suomessa on tällä hetkellä yli 50.000 noin 18-24 -vuotiasta kantasuomalaista nuorta, jotka ovat syrjäytyneet suomalaisesta yhteiskunnasta tai ovat vaarassa syrjäytyä.

Osa näistä nuorista on Keravalla.

Kun Keravalla nyt äänestetään kuntavaaleissa, toivon, että mahdollisimman moni äänestää. Toivotan myös siunausta niille seurakuntalaisille, jotka vielä muistavat minut. Yritin kerran varoittaa seurakuntaa eksytyksestä. Nyt varoitan siitä koko Suomea.

”Älkää antautuko kantamaan vierasta iestä yhdessä uskottomien kanssa, sillä mitä yhteistä on vanhurskaudella ja vääryydellä? Tai mitä yhteyttä on valkeudella ja pimeydellä?”

(2. Korinttolaiskirje 6:14)

Taloushistoriamme synkimmät vuosikymmenet

3 kommenttia
Lasse Hietanen
Iloinen
#1

Hei. Kiitos Johannakin. Sehän oli mielenkiintoinen, ja avartava luettava. Kiva, Kun OLET kaikesta varjeltunut, Ja pärjännyt, Mutta Onhan Sinulla ollut: JEESUS KRISTUS kanssasi, Ja rukoillutkin jatkuvasti SINUN puolestasi. Kuka näkee tulevaisuuteen? Tavallaan, Meistä jokainen, Joka RUKOILEE, Isämeidän ❤️ Rukousta: Sehän on samanlaista Tavallaan, KUIN isänkanssa ennenvanhaan: Kulkemista: Oikeaan suuntaan, Ja turvallista: Perusta on vankka ja kestävä. Siitä on hyvä lähteä jatkamaan, Ja auttamaan lähimmäisiämme, Ketkä Ovat ”Kristuksia” Meille. Ja Meidän tehtävämme Perussuomalaisina, uskovaisina: ON Saada Suomeen Hallitusmuodoksi: Kristokratia, Jossa ylin valta On Kristuksella. Kiitos. SIUNATEN, LASSE HIETANEN.

Lue koko kommentti Tämä kommentti on ilmoitettu asiattomaksi Näytä kommentti

Sulje

Ilmoita asiaton kommentti

#3

Tervehdys, Lasse, ja kiitos! Kunnia Jumalalle kaikesta varjeluksesta ja kaikista siunauksista matkan varrella. Isä meidän -rukouksen rukoilen usein aamusta ulkosalla, ja usein ajattelen, että tänään voi olla se päivä, kun Jeesus tulee takaisin!

Ajatus asettaa käytettävissä olevan ajan oikeaan mittakaavaan. Aikaa ei ole hukattavaksi. Mitä vähemmän sitä käyttää turhuuteen, sitä parempi. Mutta ihana pysähtyminen Jumalan ihmeiden äärelle luonnossa ei koskaan ole turhuutta; tänään näin kevään ensimmäiset pääskyset! Ja niin se kesä tuli 🙂 Omenapuun kukkien vaaleanpunaiset nuput aukeavat kohta valkoisiksi kukiksi. Se on juhlaa!

Toivottavasti olet voinut niin hyvin kuin mahdollista. Edelleen joka päivä rukousta klo 12.00 Suomen puolesta, että Jumala varjelisi koronalta.

Lue koko kommentti Tämä kommentti on ilmoitettu asiattomaksi Näytä kommentti

Sulje

Ilmoita asiaton kommentti

Lasse Hietanen
Iloinen
#4

Hei. Kiitos Johannakin. Kiva, Kun ”morjestit”. Kiitos, Olen voinut, Hyvin hyvin, Vaikka sielunvihollinenkin elää, NIINKUIN: ONNEKSEMME: JEESUS KRISTUSKIN. JEESUS KRISTUS ON JO TÄÄLLÄ: SEN Sanan perusteella, kun Hän sanoo: ”Minä olen sisällisesti teissä, ETTEKÖ te sitä huomaa?” Hänhän puhuu Eduskunnassakin, Mutta Kansanedustajat, eivät VAIN Häntä tunne, eivätkä Anna kannatusta Hänen puheilleen. JEESUS KRISTUS Puhuu, Ano Turtiaisen suulla TOTUUTTA. HÄNHÄN ON: TIE TOTUUS JA ELÄMÄ. Kiitos. Siunaten, LASSE HIETANEN.

Lue koko kommentti Tämä kommentti on ilmoitettu asiattomaksi Näytä kommentti

Sulje

Ilmoita asiaton kommentti

Keskustelu tästä kirjoituksesta on päättynyt.