Siis jos hän yhä eläisi. Su 13.9. klo 21.00 Yle TV2 esittää elokuvan ”Jacques – elämä merellä” (L’Odyssée, Ranska 2016). Se on nopea läpileikkaus elämästä, joka elettiin merellä ja meressä. Elämästä, jota siivittivät monet keksinnöt kuten esimerkiksi regulaattori ja batyskafi, sukelluslautanen. 

Merivoimien lentäjäkoulutuksessa uransa aloittanut Jacques Cousteau (1910-1997) päätyi auto-onnettomuuden vuoksi lentäjästä sukeltajaksi – ja monien tuntemaksi luonnontutkijaksi, joka erikoistui merentutkimukseen. 

Moni meribiologi on hakeutunut opintoihinsa ja työuralleen juurikin Cousteaun innoittamana. 

”Merten salaisuudet” -sarja pyöri ensimmäisen kerran TV-ohjelmistoissa ympäri maailmaa v.1977-1982. Vain 12-osainen sarja keräsi yhteensä noin 250 miljoonaa katsojaa.

”Kaikki” tunsivat kapteeni Cousteaun, joka miehistöineen seikkaili Calypso-aluksellaan tutkimassa merta. Kaikki tunsivat kalojen ja korallien elämää selostavan papparaisen, joka punainen villapipo päässään touhusi sukeltajien keskellä veneensä kannella. 

Jopa keskellä Amazon-joen varrella sijaitsevaa sademetsää, tupsahti kerran retkikunnan eteen paljaspintainen mies suoraan puskista, näki Cousteau Societyn t-paidat ja hihkaisi:”Jacques Cousteau! Hieno homma!”. 

Suosittua TV-sarjaa edelsi kaksi pitkää elokuvaa. Maailmankuulu ranskalainen elokuvaohjaaja Louis Malle jopa aloitti uransa kalojen ohjaajana… Hän työskenteli 23-vuotiaana vedenalaisena kameramiehenä, äänittäjänä, tuottajana – ja joutui todellakin jopa hiukan ohjailemaan kaloja. 

Elokuva ”Hiljainen maailma” esiiteltiin v.1956 Cannesin kansainvälisillä elokuvajuhlilla, jossa se voitti arvostetun Palme d’Orin, Kultaisen palmun. 

Testamentti meille kaikille

Elämänsä aikana Cousteau kirjoitti monta kirjaa, mutta näistä on suomennettu vain yksi!

Tämä on viimeiseksi jäänyt teos, testamentti meille kaikille: ”The Human, the Orchid and the Octopus. Exploring and Conserving our Natural World (Jacques Cousteau, Susan Schiefelbein, 2007). Suomeksi: ”Ihminen, orkidea ja mustekala. Elämäni luonnon tutkijana ja suojelijana” (Green Spot 2008). Teos on säkenöivän inspiroiva omaelämäkerta sekä voimallinen puheenvuoro meren elämän puolesta, ydinvoimaa vastaan. 

Lisäksi Valitut Palat on suomentanut ja julkaissut kirjassa ”Meren ihmeet” (1995) Calypson miehistöön kuuluneiden Albert Falcon ja Yves Paccalet’n kertomuksen ”Jacques Cousteaun matkassa” (Capitain de la Calypso, Editions Robert Laffont, 1990).

Yhteistyö ymmärryksen lisääjänä

Cousteau vastusti ydinvoiman käyttöä ja tunnisti käytön monet riskit. Mutta sen sijaan, että hän olisi ruvennut kampittamaan ydinvoiman puolestapuhujia, hän teki yllättävän vedon:

”Päädyin siihen, että saisin eniten aikaan, jos tekisin yhteistyötä ydintutkijoiden kanssa enkä asettuisi heitä vastaan. Päätin tarjota ydintutkijoille laboratoriotilat merentutkimusmuseosta. Tein siis tarjouksen IAEA:lle, joka ei vielä tuolloin ollut perustanut itselleen pysyvää merentutkimusasemaa. Aloitimme pitkän ja hedelmällisen yhteistyön, jonka aikana olin mukana suunnittelemassa kunkin vuoden tutkimusprojekteja.”

Häntä kiinnosti saada tietää mitä muut ajattelivat. Oma ajatus ei ollut omnipotenttina päällimmäisenä. Cousteau osasi tehdä yhteistyötä. 

Toki hän kyllä järjesti valtavan mielenosoituksenkin, jossa noin 11 000 miestä, naista ja lasta istui ratakiskoilla, jotta Ranskan läpi kuljetettavaa radioaktiivista jätettä ei dumpattaisi Välimereen. 

Yllättävää kyllä, silti edes ranskalaisena Cousteau ei mitenkään erityisesti intoillut kansallisvaltioista. Yhdysvalloissa asuneena ja maailman meriä seilanneena hän asennoitui ihmiskuntaan kosmopoliittisena yhteisönä.

Tähtitieteilijöillä, biologeilla ja meribiologeilla lienee luonnostaan taipumus pitää lähtökohtaisesti koko maapalloa kotinaan, sans frontières.

Mutta sitten taas, emmekö mekin, jotka haluamme kansallisvaltioista käsin suojella luontoa, ole yhtä kyvykkäitä ottamaan huomioon maailmanlaajuiset luonnonsuojelun megatrendit? Ja omat elinehtomme täällä pohjoisessa. 

Vihreiden – De Gröna on jokseenkin hyödytöntä keikuttaa Suomi-venettä antamalla ymmärtää, että puolueista vain Vihreät – De Gröna olisi kiinnostunut luonnonsuojelusta. Mainitun puolueen jäsenet käyttävät sähköä ja vessapaperia siinä missä muutkin. Jokainen lamppu ja vesivessanpönttö kuormittavat ympäristöä. Viemäriputket eivät kysy, että minkä puolueen jäsen veti vessan. 

Lähestulkoon kaikki suomalaiset haluavat suojella luontoa, ihan puoluekannasta riippumatta. Ja siksi olisi tärkeää yrittää keskustella yhdessä; luonnonsuojelusta, paperitehtaista ja siitä, mihin suomalaisten yhteistä varallisuutta käytetään #elvytyspaketti

Vielä ei ole liian myöhäistä.

Ne soit pas trop tard.