Perussuomalaiset

Johanna Sirén-Kaplas

Edistääkö apulaisvaltakunnansyyttäjä nyt omaa uraansa?

3 kommenttia

Julkisuuden valokeilaan pääsee, kun sinne hakeutuu. Koen, että tällaista hakeutumista on nyt ilmassa.

Kyse on Raaseporin Skogbyssä tapahtuneen tasoristeysturman käsittelystä: syyttämisestä innostunut apulaisvaltakunnansyyttäjä haluaa syyttää, vaikka Länsi-Uudenmaan käräjäoikeus hylkäsi kuljettajaan kohdistuneet syytteet. 

Kun Länsi-Uudenmaan käräjäoikeuden tekemällä ratkaisulla pyyhitään pöytää aivan kuin kyse olisi oikeustoimikelvottomien henkilöiden tekemästä oikeustoimesta, asetetaan koko suomalaisen oikeuslaitoksen toiminta kyseenalaiseen valoon. 

Näköjään syyttäjänlaitoksella on varaa. ”Hakea linjauksia oikeuskäytäntöihin”. Eli istuskella ja ihmetellä maailmanmenoa, ja egobuustata omaa olemassaoloaan. Näin, vaikka samaan aikaan toisaalla syyttäjät ruohonjuuritasolla hihat käärittyinä ovat lapiohommissa ylikuormitetuissa alioikeuksissa. Esimerkiksi tarkistamassa haittamaahanmuuton aikaansaamia seurauksia: tappo, raiskaus, raiskaus, raiskaus… jne.

Maassa, jossa oikeusprosessit tunnetusti etenevät hitaasti, resurssien käyttö ei nyt näytä jakautuvan kovinkaan järkevästi.

Mutta meillä on siis varaa?

Huomiotaloudesta vipuvartta urakehitykseen?

Ei oikein voi välttyä siltä ajatukselta, että apulaisvaltakunnansyyttäjä on hiukan huomionkipeä.

Ja jos todella on niin, että henkilö nyt tavoittelee huomiota, niin huomiota hän saa. Ja voipi vielä saada paljon enemmän kuin alunperin lähti hakemaan. Ja kovin toisenlaista kuin mitä kuvitteli saavansa:

Oikeuslaitos ei nyt nimittäin näyttäydy näissä toimissaan kovinkaan oikeudenmukaiselta. Suomen kansan oikeustajua koetellaan kenties räikeämmin kuin rauhan aikana koskaan.

Sillä aikaa, kun kaiken maailman pesutuparaiskaajat, puskaraiskaajat ja muut raiskaajat juoksentelevat vapaana tai saavat ehdonalaisia pilipalirangaistuksia, apulaisvaltakunnansyyttäjä näyttää käyttävän nyt aikaa suomalaisen varusmiehen vainoamiseen ja ”oikeuskäytäntöjen linjaamiseen”. Eikä ainoastaan aikaa vaan myös varallisuutta. Veronmaksajien rahoja.

Jos tämä keissi tästä etenee, rahaa ei pala ainoastaan hovioikeudessa vaan tässähän pedataan paikkaa korkeimman oikeuden käsittelyyn sillä verukkeella, että vastaavasta tasoristeysturmasta ei ole ennakkotapausta. 

Herää kysymys, että kuinka paljon samanlaisia, varusmiespalveluksen aikaisia tasoristeysturmia lumipyryssä apulaisvaltakunnansyyttäjä oikein odottaa tulevaisuudessa tapahtuvaksi, jos Skogbyn onnettomuudesta täytyy tehdä peräti ennakkotapaus?

Noh, tuntiraportit täyttyvät? Eipä tarvitse norsunluutornissa pyöritellä peukaloita, kun on keksinyt itse itselleen mielekästä tekemistä.

Syökö apulaisvaltakunnansyyttäjä nyt oikeuslaitoksen uskottavuutta?

Länsi-Uudenmaan käräjäoikeus toimi nopeasti ja taloudellisesti, mutta sen ammattitaidolla pyyhittiin pöytää. Tuskin olen ainoa, joka on jäänyt ihmettelemään, että mikä se sellainen maa on, jossa käräjäoikeuden toiminnalla ei ole mitään arvoa? Että käräjäoikeus esittää statistin osaa näytelmässä, jonka käsikirjoitus on päätetty etukäteen jonkun huomionkipeän hemmon kammiossa?

Viihdealan ammattilaisten hakeutumisen parrasvaloihin ymmärtää: se on heidän leipänsä. Mutta on kovin arveluttavaa, jos oikeuslaitoksessa joku yksittäinen toimija alkaa hakea itselleen urabuustausta samoilla keinoilla kuin jaajot ja annit televisiossa. Viihdeohjelmissa möläyttely kuuluu asiaan. Möläyttelyn avulla kuuluukin päästä viihteen parrasvaloihin.

Sen sijaan syyttäjänlaitoksen uskottavuutta ei lisää minkäänlainen poukkoilu. 

Onko tässä maassa koskaan aikaisemmin alettu kerätä adressiin nimiä syyttäjän toiminnan vuoksi?

Tuskin on. Valituksia on tehty. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen on menty. Mutta ei ole kansa aikaisemmin ryhtynyt käymään oikeutta syyttäjän päätöstä vastaan oikein kansalaisadressin avulla. 

Kun Karjalan prikaatissa vuonna 1991 Taipalsaaren onnettomuudessa kuoli seitsemän varusmiestä, oikeudenkäynti kesti pitkään. Oli epäselvää, kuka täsmälleen ottaen oli vastuussa BTR-60 -miehistönkuljetusvaunun vajoamisesta ja miehistön hukkumisesta. 

Syyttäjänlaitoksen toimintaa ei ryhdytty silloin kyseenalaistamaan kansalaisadressin avulla. Oikeuslaitoksen toimintaan luotettiin.

Nyt kansalaisten luottamusta on vaurioitettu, ja apulaisvaltakunnansyyttäjän toiminta asettuu kyseenalaiseen valoon.

Kannattaa muistaa, että luottamus on maailman hitaimmin uusiutuva luonnonvara. Kun se on menetetty, niin se on menetetty. Ja, kuten tunnettua, sitä saa mitä tilaa.

Tekstin aiheet:

Osallistu keskusteluun!


3 kommenttia
Nimetön
Vihainen
#1

Suomihan ei ole ollut enään pitkäänaikaan oikeusvaltio.

Lue koko kommentti Tämä kommentti on ilmoitettu asiattomaksi Näytä kommentti

Sulje

Ilmoita asiaton kommentti

Nimetön
Tyytyväinen
#2

Ñiin se on sitten menetetty ! Mikkä on menetetty , minä en ole luottanut enään pitempiin aikoihin valtamediaankaan !?

Lue koko kommentti Tämä kommentti on ilmoitettu asiattomaksi Näytä kommentti

Sulje

Ilmoita asiaton kommentti

Nimetön
Utelias
#3

Tuosta tulee mieleen Mika Illman ja täkyjä valtakunnansyyttäjälle.
Tulee sellainen kauhukuva että onkohan Illman kasvamassa korkoa päästäkseen joskus korkeimpaan oikeuteen. Korkein oikeushan lähes täysin nimittää itse itsensä ja jos sinne muodostuu täysin fanaatikkoenemmistö niin siitä ei päästä koskaan eroon.

Lue koko kommentti Tämä kommentti on ilmoitettu asiattomaksi Näytä kommentti

Sulje

Ilmoita asiaton kommentti

Ota kantaa

Heräsikö ajatuksia? Ota kantaa. Muista kuitenkin, että lyhyet ja napakat kommentit menevät paremmin perille kuin polveileva tajunnanvirta. Pitäydy asiassa ja salli muille keskustelijoille mielipiteenvapaus. Tutustuthan pelisääntöihin.

Haluatko mielipiteellesi kasvot? Rekisteröityminen mahdollistaa keskustelun oikealla nimellä ja oikeilla kasvoilla. Rekisteröityneenä käyttäjänä saat myös automaattisen ilmoituksen aina, kun kirjoittamaasi kommenttiin vastataan. Rekisteröidy tai kirjaudu sisään.

Kommenttisi

1000 / 1000