Kukkuu! Mites toi omilla aivoilla ajattelu? Noh, älä välitä. Menin itsekin halpaan aluksi – ja vielä pitkään sen jälkeenkin.

Vaihto-oppilasvuosi USA:ssa toi eteen monta uutta, hauskaa asiaa. Niistä Halloween oli yksi muiden joukossa. Mentiin illalla pimeässä talojen oville möykkäämään ja uhkailtiin kepposella, jos meille ei tipu karkkia! 😀

Karkkia tippui! Seuraavaksi sitten amerikkalaista jalkapalloa ja Hallmarkin kuvakortteja, ja Ressu-tarroja #tenavat 

Ihmeteltävää riitti koko vuodeksi.

Mutta siis tämä Halloween. Ei se nyt pelkästään meidän entisten vaihto-oppilaiden mukana ole rantautunut Suomeen.

Mikä taho haluaa syrjäyttää Pyhämiestenpäivän suomalaisessa yhteiskunnassa?

Tai Pyhäinpäivän, joksi nimi on nykyisin lyhennetty. 

No, mikäköhän?

Markkinavoimat toki synnyttävät kaikenlaisia kaupallisia ilmiöitä. Kaupat vastaavat luotuun kysyntään, mutta harvoin luovat mitään ilmiöitä itse.

Mutta kuka haluaa täyttää ihmisten päät kurpitsakivalla ja kauppojen hyllyt Halloween-krääsällä? Ja miksi Pyhäinpäivän hengellinen merkitys halutaan työntää sivuun ja jättää kurpitsakrääsän jalkoihin?

Toki kurpitsat ovat meille tuttuja jo Tuhkimon vaunuista – pops! ja kurpitsa muuttui sadussa hienoiksi vaunuiksi hevosineen. Taikaa oli ilmassa jo silloin!

Kuka harhauttaa ja ketä?

Itsellänikin oli, ja on yhä jäljellä, suuri, oranssinvärinen keramiikkakurpitsa, jonka sisälle voi laittaa kynttilän palamaan. Ja jälkikasvu juoksenteli aikoinaan pitkin naapurustoa lakanat päällä kummittelemassa. En osannut pitää sitä niin vaarallisena. Enkä osannut tarjota jalonpaa vaihtoehtoa tilalle.

En nimittäin ole ollut ollenkaan kartalla sen osalta, että mitä tässä tapahtuu ja minkä voiman toimesta. Oletko sinä?

En ymmärtänyt Pyhäinpäivän sisältöä. Ymmärrätkö sinä?

Omassa lapsuuskodissa päivää ei noteerattu mitenkään erityisellä tavalla. Sankarihaudat ja muutkin sukulaisten haudat olivat kaukana eikä niillä käyty kuin satunnaisesti. Ympäripyöreitä työpäiviä paiskiva yrittäjävanhempi oli tyytyväinen, kun pyhäpäivinä lähinnä sai nukkua pidempään.

Eli, ei mitään havaintoa Pyhämiestenpäivän merkityksestä – kunnes…

Olin hetken töissä hautaustoimistossa, ja näin miten tärkeäksi monille läheisensä menettäneille juurikin tuo Pyhäinpäivä muodostui.

Silloin kirkossa lueteltiin jokaisen seurakuntalaisen nimi, joka oli sinä vuonna kuollut, ja sytytettiin kynttilä hänen muistokseen. 

Ymmärsin, että tässä on jotakin kaunista ja kunnioitettavaa menossa.

Pimeässä marraskuun illassa jalkauduin hautausmaan valomeren keskelle kuitenkin ensimmäisen kerran vasta, kun siellä oli juuri minun viemääni ja sytyttämääni hautakynttilää odottava uusi hauta.

Vasta silloin ymmärsin täysimääräisesti Pyhäinpäivän merkityksen, ja sen voiman, Jumalan Pyhän Hengen voiman, joka kristittyjen hautausmaan yllä vaikutti.

Todistusvoima oli mahtava!

Nukkuvat, nuo hiljaiset todistajat, odottavat siellä uskollisesti Herraansa! He elivät elämänsä kristittyinä ja kuolivat kristittyinä. Ja me elävät muistamme heitä, ja heidän myötään odotamme mekin Kristuksen paluuta.

Meillä on Raamatun Sanaan perustuva jälleennäkemisen toivo! Toivo siitä, että vielä kohtaamme edeltämenneet, ja saamme ikuisesti olla yhdessä heidän kanssaan.

Kristinuskossa eletään jälleennäkemisen toivossa

Suomi ei ole mikään Japani, jossa uskotaan esivanhempien henkien jäävän nurkissa pyörimään maan päälle. 

Suomessa on tiedetty, että kun Jeesus palaa maan päälle uudestaan, haudat avataan ja kristityt – sekä elävät että kuolleet – muuttavat Taivaan kotiin, ikuiseen kirkkauteen. Siksi vainajat Suomessa haudataan kasvot aamunkoittoa kohti.

Ja kun lapset viedään hautausmaille ja haudoille Pyhäinpäivänä kynttilöiden kanssa, tieto siirtyy seuraavalle sukupolvelle.

Miten muuten se siirtyisi kuin vanhempien esimerkin kautta?

”Ja minä annan heille iankaikkisen elämän, ja he eivät ikinä huku, eikä kukaan ryöstä heitä minun kädestäni.” (Johannes 10:28)

Mutta mitä ihmettä tapahtuu hautausmailla muina aikoina?

Mitäs tämä tämmöinen peli on, että hautoja ”häivytetään” hautausmailta?

Mitäs paikalliset kirkkovaltiuustot ja Helsingin Etelärannassa majailevat Kirkkohallituksen hyväkkäät ovat ajatelleet, kun sallivat tämmöisen hautarauhan häiritsemisen? Että vanhat, hoitamattomat haudat hävitetään hautausmailta?

Siellä on kuitenkin todistajia uskollisina paikallaan! Näpit irti!

Harvaanasutussa Suomessa metsiä ja joutomaita riittää, vaikka uusia hautausmaita perustettaisiin Suomeen jokatoinen viikko. Tilanpuutteesta ei homma jää kiinni.

Joten mikä on, kun siellä täällä Suomessa nostellaan hautakiviä pois haudoilta ja ’häivytetään” haudat uusiokäyttöä varten? Kirkon toimesta?!

Nyt jotain rotia tähän!

Olisiko ajatuksia sotkemassa sama taho, joka tahtoo, että kuljemme pussi päässä kohti kadotusta? Jumalan vihollinen?

Sama taho, joka on tehnyt evankelisluterilaisten seurakuntien iltapäiväkerhoista ”tunnuksettomia”?

Sielunvihollinen hurraa, jos Kristuksen ristin paikalle tulee tyhjää. Tyhjä nimittäin täyttyy kyllä jollain muulla. Arvottomalla, jopa vahingollisella.

Kurpitsat päähän ja korvat tukkoon? Kohti uusia syvyyksiä?

Argh!