Yhdysvaltain presidentinvaalien valitsijamiesten antamien äänien lasku sujunut kongressissa tavanomaiseen tapaan paria poikkeusta lukuunottamatta. Se joka muuta väittää joko valehtelee tai ei tiedä mistä puhuu.

Kongressissa tehtiin esitys muutaman osavaltion valitsijamiehien äänien hylkäämisestä. Tällainen toimenpide näyttää yleistyneen viime vuosina. Tavanomaista ei ole se että hylkäämistä esittivät demokraattien sijasta republikaanit, sillä tätä ennen viimeiset neljä kertaa esityksen takana on ollut demokraattipuolue, joten voimme katsoa että republikaanit kavensivat tilanteen lukemiin 4-2 viimeisen kuudenkymmenen vuoden ajalta. Viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana demokraatit ovat olleet asialla kolme kertaa. Tilastojen valossa median hehkuttama tämänkertaisten vaalien rehellisyys tuntuu kovin ihmeelliseltä.

Jos on sitä mieltä että Ted Cruzin toiminta on demokratian halventamista, niin jos ei ole kaksinaismoraalilla varustettu sellaista oli 2005 myös senaattorien Barac Obama ja Hillary Clinton toiminta. Ei olisi ensimmäinen kerta kun media pitää samanlaista toimintaa toisten tekemänä epädemokraattisena ja kaaoksena ja toista aatemaailmaa edustavien tekemänä rauhanomaisena mielenilmauksena. 

Josta päästäänkin toiseen poikkeukseen. Valitsijamiesten ääntenlaskupäivänä hallintorakennuksen ulkopuolella ja hallintorakennuksessa tapahtui rauhanomainen mielenilmaus. Luitte oikein, rauhanomainen mielenilmaus. Tapahtumahan täyttää median antamat kriteerit, sillä samanlaisia rauhanomaisia mielenimauksia tapahtui viime vuonna ympäri Yhdysvaltoja mm. Chicagossa, Portlandissa ja Kenoshassa. Nyt koetun rauhanomaisen mielenilmauksen tiimoilta ei tosin ole uutisoitu ryöstelyjä ja tuhopolttoja.

Saatiinhan siellä kalmokin aikaiseksi. Poliisi ampui naisen, ilmeisesti aseettoman. Miksi media ei ole julistamassa poliisin ampuneen aseettoman, aikooko media tällä kertaa odottaa hutkimatta löytyykö asetta. Jacob Blaken kohdalla ei odoteltu. Vaikka ammuttu oli nainen, kyseessä ei onneksi ollut musta nainen. Vain BLM. Siksi tämän asian tiimoilta ei ole odotettavissa rauhanomaisia mielenilmauksia.

Rauhanomaisen mielenilmauksen kansikuvapojaksi nostettu sarvipää taas muistuttaa mielestäni Kenoshassa ja erototen Portlandissa nähtyjä tolkun ihmisiä ja demokraattiaktivisteja. Ehkä hän siksi saikin median huomion.

Mediassa on myös kauhisteltu sitä että rauhanomaiseen mielenilmaukseen osallistuneet ottivat selfieitä poliisin kanssa. Mitä pahaa tässä on? Juurihan Suomessakin pidettiin syksyllä rauhanomainen mielenilmaus jossa pari konstaapelia poseerasi BLM kyltin kanssa. Media ei nähnyt toiminnassa mitään väärää.

Ei, en arvostele poliisia, vaan arvostelen mediaa joka arvosteli poliisia siitä että he Washington D.C:ssä poseerasivat mielenilmaisijoiden kanssa. Poliisin olisi pitänyt Jenkeissä tehdä enemmän kuin vain antaa rauhanomaisten mielenilmaisijoiden ottaa selfieitä. Poliisin olisi pitänyt ottaa oppia Ruotsista ja jakaa mielenilmaukseen osallistuneille pitsaa. Eikä tässä vielä kaikki. Olisivat veisanneet Kumbayaa mielenilmaukseen osallistuneitten kanssa niin kaikki olisi sujunut hyvin ja kuolonuhreilta vältytty.

Media julisti jälleen Donald Trumpin olevan henkisesti tasapainoton. Monesko kerta? Media uutisoi demokraattien vaativan Trumpin eroa. Monesko kerta?

Kukaan ei voi kiistää tapahtumien valossa etteikö kansakunta olisi jakakutunut. Joe Bidenillä tulee olemaan suuri ja vaikea tehtävä kansakunnan yhdistämisessä. Vuosikausien mollaaminen epädemokraattiseen toimintaan vuonna 2005 syyllistyneen Hillary Clintonin puolelta ei tule helpottamaan asiaa. Eikä Joekaan ole synnitön tässä suhteessa.

Siksi pitäisi löytää asia josta Trump ja Biden ovat samaa mieltä. Kuulostaa ehkä vaikealta mutta ei ole sitä. Trump väittää vaalitulosta väärennetyksi, ja jo ennen vaaleja Biden kerskui luoneensa maahan Obaman kaudella historian kattavimman vaalivilppiorganisaation. Siinä yhteinen asia. Eheytyminen alkakoon.

P.S Täytänpä uudenvuodenlupaustani. Tapaus 1 ja tapaus 2.

Edellinen kirjoitukseni: Kongressin presidentinvaalien valitsijamieskomitea

Seuraava kirjoitukseni: Analyysi kepun ex-puoluesihteerien puheista