Kun jälleen syntymäpäivä lähestyy ja täyttää pyöreitä vuosia niin on kai hyvä tutkailla asioita niin taakse- kuin eteenpäin.

Ensinäkin, kun on loppuvuodesta syntynyt, synttärit väijyvät melkein koko vuoden. Itse hoitaisin ne mieluummin pois alta heti vuoden alussa. No ehkäpä kun yhteiskuntamme muuttuu yhä liberaalimmaksi sukupuolen tapaan myös ikä on ilmoitusasia. Luvattu uusi sotu mahdollistaa tämäkin toiminnan.

On se sitten näppärää monissa tilanteissa: jos jää kiinni jostain rikollisesta ilmoittaa uussuomalaisten tapaan että mä oon vasta neljätoista.

Aika tuntuu kuluvan nykyään paljon nopeammin. Saa olla ehtimiseen kääntämässä kalenterista uutta kuukautta. Jos ilmasto ei ole muuttunut niin vuodenajat. Ennen kesät tuntuivat kestävän ikuisesti. Nyt minusta tuntuu että kesä kestää viikon ikirospuuton- ja talven keskellä.

Ajan nopeutumisen syynä on digitaalikellon keksiminen. Kuten kaikki autoista jotain tietävät, ennen autoissa oli kahdenlaisia hepoja, din- ja sae-hevosvoimia. Näistä sae-hevosvoimat olivat enemmän ponin kokoisia jyhkeiden saksalaisten vetohepojen rinnalla. No, samalla periaatteella sekunti on nykyään sae-sekunti eli pienempi, lyhyempi kuin din-sekunti.

Kukaan ei huomaa eroa johtuen jaappanilaisten keksimistä digitaalikelloista. Ennen vetokelloista kuului tik-tak, ja se merkitsi sekunnin kulumista. Nykyiset kellot ovat äänettömiä ettei kukaan huomaisi petkutusta. Eikö olekin mielenkiintoista. Minulla on nämä kaikki havainnot tallella pienessä mustassa muistikirjassa. Tiesittekö että jos kaikki verovirkamiehet laitettaisiin seisomaan metrin välein päiväntasaajalle niin se olisi hyvä alku.

Annan elämänohjeen: logiikkaa ei voita mikään, ja sitä kannattaa käyttää. Esimerkiksi aikoinaan minulla, loogisesti ajattelevana nuorena heteromiehenä, ei ollut mitään homoja vastaan. Sehän tiesi muutamaa heppua vähemmän kilpailemasta naismarkkinoilla.

Taaksepäin katsoessa kaikki vaikuttaa olevan lähempänä kuin eteenpäin katsoen. Yleensäottaen elämä on vaarallisempi kuin kuolema, joka tosin on osa elämää. Elämällä kun on paljon enemmän temppuja hihassaan kuin kuolemalla. Myös menneisyys on turvallisempi kuin tulevaisuus.

Valehtelisin jos väittäisin että en muuttaisi mitään tai en päivääkään vaihtaisi pois. Joitain pikkuasioita muuttaisin. Sen huomasin jälleen tänään kun kävin lottokuponkiani tarkistuttamassa. Kolme numeroa olisin vaihtanut ensi tilassa.

Jos jotain alkaa laulattaa niin tässä pikku pätkä laulusta jota voi lauleskella vanhan skottilaisen kansansävelen nuotilla.

Kuka välittää päiväin kulusta

Ne kuluu aikanaan

Sadan vuoden päästä kuitenkaan

Täällä meistä oo ainoakaan

Joku paikkasi ottanut on

Vaan siitä mitään tiedä sä et

Satoiko vaiko paistanut on

Kun haudassas makailet

Näin vaatimattomana kaverina en kaipaa kuoleman jälkeen paratiisiin, jannaan, valhallaan tai nirvanaan. Sen sijaan 60-, 70-, ja 80-luvut kelpaisivat oikein hyvin.

Edellinen kirjoitukseni: Yle, JSN ja journalistin ohjeet