Jokunen aika sitten Ilkka-Pohjalainen julkaisi Kaupungin johtajien palkkakuluja. Mutta mihin jäivät erilaiset sivukulut heidän toiminnastaan. Nämä ”etuudet” olisivat varmasti kiinnostaneet myös lukijoita, varsinkin kun ottaa huomioon, että ne palkat kyllä jokainen tietää, mutta muut kustannukset jotka aiheutuu johtajista jää yleensä hyvin piiloon kuntalaisilta.

Mielestäni juttu on kyhätty ”löysin rantein” leikkaa-liimaa -perjaatteella.

Olen jo aiemmin moittinut Komiat-lehden toimittajia laiskuudesta ja nyt laajennan moitetta Ilkka-Pohjalaista myöden. Positiivista palautetta annan Komiat-lehden päätoimittaja Marianne Lähteelle, mutta hän onkin jopa lapualaiseksi alalla harvinaisen ammattitaitoinen nainen.

Onko todellakin niin, että kun viime laman aikana korvattiin oikeat toimittajat mainosnikkareilla, niin tästäkin on kasvanut laiskuuden laajeneva linja vai ammattiylpeyden puutos?  

Eivät ne uutiset putoa sinne toimittajan työpöydälle itsestään, vaikka kuinka niin oletatte, niitä pitää metsästää.

Toimittajan työhön kuuluu Journalismi.

Lehden tärkein menestystekijä on laadukas journalistinen sisältö ja sen synnyttämä läheinen lukijasuhde.

Tämä suhde syntyy vain jalkautumalla kentälle kuuntelemaan ja reagoimaan nopeasti yhteiskunnan tapahtumia, olemaan valpas ja valmis.

Olen hämmentynyt nykyisen Päätoimittaja Markku Mantilan linjasta ja kysynkin, onko hän hukassa ja hämmennyksessä itsekin.

Laadukas journalismi sisältää luotettavaa uutisointia tärkeistä ja kiinnostavista aiheista sekä muuta lukijoiden elämään liittyvää hyöty- ja viihdeaineistoa. Luotettavuus ja paikallisuus ovat sanomalehtien sisällölliset vahvuudet.

Oikeassa journalismissa päämäärä on aina pyrkimys asioiden ja tapahtumien kuvaamiseen mahdollisimman totuudenmukaisesti. Ihmisillä on oikeus tietää, miten asiat ovat. Vain faktojen pohjalta he voivat ymmärtää todellisuutta ja muodostaa oman mielipiteensä.

Ei todellakaan siten, että odotetaan kuntatiedotetta, joka sitten julkaistaan sellaisenan mitään muuttamatta uutisena. Kyllä lukijaa kiinnostaa, missä marssijärjestyksessä päätökseen on tultu ja tietenkin, mitä itse asia oikeastaan on syönyt.

Ilkka-Pohjalainen tuntuu jatkavan linjaa, joka on ollut jo pidemmän aikaa lukijoita pilkkanaan pitävää.

Ottakaa ja valitkaa joukkoonne ne toimittajat, jotka uskaltavat lähteä kentälle sieltä lasipalatsistaan säällä kun säällä,pelkäämättä ja eivät odota hurmoksessaan skuuppien putoamista pöydälleen oikolukemista vaille – tai kuten olen antanut itseni ymmärtää, taitettuna valmiiksi, yhden klikkauksen päässä uutisoinnista.

Vastuullinen uutisointi ja faktojen tarkastus ei ole sitä, että politiikan juttu oikoluetetaan jutun kohteena olevalla kuntapäättäjällä, joka saa tehdä korjaukset mielensä mukaan. Entä se, että oikein myötä eletään jonkun kunnan virkamiehen haluaman uutisoinnin valossa? ”Laita kuule siihen nyt näin ja näin.” Tällaiseenkin erikoiseen toimintaan voi tänä päivänä törmätä, kun seurustelee sekä toimittajien että poliitikkojen kanssa. Ensin mainittu esimerkki on muuten toimittajasta, jonka edustaman lehden päätoimittaja on julistanut tekevänsä sitä oikeaa journalismia. Sitä odotellessa.

Inga Petäjäniemi Kauhava