Lasten ja nuorten turvallisuus ei ole sitä mitä pitäisi.

Aamulla seurailin kun joukko lapsia meni kouluun. Huolestuneena isänä mietin, mihin tämä maailman meno on mennyt ja onko lapsilla enää turvallista tallustaa yksin koulumatkoja?

Huolestuneena olen tänään kuullut monelta, miten he pelkäävät omien lastensa turvallisuuden puolesta. Huoli on ymmärrettävää lapset eivät ole turvassa niinkuin aikaisemmin, maailma on muuttunut. Esimerkiksi kahdeksankymmentä luvulla ihmiset pystyivät jättämään lapsen kaupan eteen nukkumaan ilman suurempaa huolta.

Nykyisin se ei tulisi edes mieleen.

Turvattomuuden lisääntymisen lasten ja nuorten elämässä vaikuttavat monet seikat; digitalisaatio, joka mahdollistaa uudet kiusaamisen- ja ahdistelun muodot, ennaltaehkäisystä säästäminen, puutteellinen perheiden tukeminen, yksinäisyys, poliisin sekä opettajien resurssien väheneminen. Välipitämättömyys saa enemmän alaa ja monet kävelevät jopa hädissään olevan lapsen/nuoren ohi.

Turvallisuus ei tule pelkästään partioivista poliiseista tai valvovista vanhemmista, vaan se tulee siitä että jokainen meistä uskaltaa puuttua lasten ja nuorten hätään. Vastuu on siis jokaisella, eikä vaan ammatti-ihmisillä tai läheisillä. Jokaisen lapsen/nuoren kasvattamiseen tarvitaan koko kylä. Yksikin välittävä aikuinen voi muuttaa koko lapsen/nuoren elämän suuntaa ja jopa pelastaa tämän hengen. Uskalla siis olla välittävä aikuinen!