Päivänä muutamana olen lueskellut Tuomas Enbusken kärkkään kirjoituksen siitä kuinka kaupunkilaiset ovat viisaampia kuin maalaiset. Ensin ajattelin että kuinka joku voi kaikessa älykkyydessään kirjoittaa tuollaista mutta pari lukukertaa lisää tekivät minusta viisaamman ja aloin pohtia kirjoituksen todellista sanomaa…
-Tieten tahtoen unohdetut sukujuuret!

Jokaisella kaupunkilaisella on verenperintö jossain maaseudulla. Tilkka landea virtaa heidän suonissaan ja utuisen ravintolaillan tai sivistyksellisen kulttuuritarjonnan loppuhuipentumana heistä suuri osa saattaa palata muistoissaan takaisin maaseudulle ja mummolaan, ulkohuussiin, hevosella tehtyihin peltotöihin tai johonkin muuhun vastaavaan muistoon. Monen polven kaupunkilaisellakin on sukujuuret jossain maamojen majoilla tai kivikautisessa asutuksessa.

Kaupunkilaisten maaseudulle muutto on urbaania maahanmuuttoa. Lande on maa joka täytyy valloittaa ja asuttaa, sivistää. Kaikki ristiretkeläiset maaseudulle eivät pärjää siellä. He ovat vieraantuneet agraalikulttuurista, omavaraistaloudesta ja siitä viisaudesta jonka maalainen imee osin äidinmaidossa, osin isän saappaissa, pakolla käytännön kautta tai vapaaehtoisesta murakuumeen intohimosta. Osa kaupunkilaisista palaa takaisin maalle perinnön kautta.

Kehittyvä, hyvin toimiva koulutusorganisaatio maaseudulla takaa ihmisille sivistyksen. Koulutusta täytyy voida saada kotipitäjästä niin ettei aina ole pakko lähteä kaupunkiin. Koulutustarjonnan ja työpaikkojen määrän täytyisi olla vakio. Koulutusta teollisuudelle, maataloudelle, käsityöläisyydelle ja koulutusta erityisesti terveydenhoitoalalle. Esimerkiksi lähihoitajat tulevat olemaan suuri apua yhä kasvavan vanhustenhoidon yhteydessä. Myytävät ja vanhusten koteihin asennettavat sensorit tuovat turvallisuutta mutta seuraa niistä ei vanhuksille ole. Lähihoitajat voisivat olla tähän tulevaisuuden ratkaisu mutta onko heillä aikaa työmäärien kuormittuessa suhteessa työntekijöihin.

Maalaisen elämä saattaa pyöriä suurimmaksi osaksi koko hänen elämänsä ajan saman pihapiirin läheisyydessä. Jatkuva tietotulva ei välttämättä rasita maalaisen ihmisen aivoja kontrastissa siihen millaisen jatkuvan tieto ja viihdesyötön kohteeksi kaupunkilaisen aivot joutuvat. Kumman tieto on merkityksellisempää? Kumman viisautta voi pitää parempana elämän edellytyksenä? Onko viisaudelle arvosanoja?

Maalaisisäntä kertoo sujuvasti siitä kuinka on työntänyt lehmän ulos luiskahtaneen kohdun takaisin paikoilleen. Käytäntö on hänelle sen opettanut. Lehmä jäi henkiin. Maalaisemäntä kerää luonnon antimet, ruuat ja lääkeaineet talteen koska hän on saanut sen tiedon äidinperintönä. Selviytyminen on opettanut tulenteon ja metsästyksen. Maalaiset syövät kotona kasvanutta ja ilman adrenaliini-pelkostressilopetettua kotona tuotettua lihaa.

Kaupunkilaisherra tarinoi Trumpin politiikasta. Kuntosalitreeneistä. Tehdastyöstä. Kaupunkilaisrouva harrastaa lasten harrastuksia. Shoppailee työkseen. Vaalii kauneusihanteita…

Onko kaikki niin yksinkertaista? Onko toinen viisaus parempi kuin toinen? Ei. Kaupunkilaisen ja maalaisen viisaudet yhdessä ovat rikkaus. Usein erilaisia mutta opettavaisia ja tärkeitä osia ihmisten elämää ja yhteiskuntaa. Yhdessä niistä tulee enemmän ja jokatapauksessa byrokratia on niin kaupunkilaiselle kuin maalaiselle yhteinen. Se määrää viimekädessä elämisen säännöt.

Virkeän maalais- ja kaupunkilaisviisauden puolesta.

Anu Elovaara
Omaishoitaja
Kuntavaaliehdokas 2017.
Nivala, Pohjois-Pohjanmaa